Byron bound

Vaikka meillä ei mennyt majoituksen suhteen kovin putkeen tää Byronreissu, on tää silti yksiä mukavimpia paikkoja tähän mennessä. Meidän lähiranta upeine kallioineen ja vaahtopäineen on tähänastiselta reissulta kummankin ehdoton suosikkiranta, ja tykätään kiireettömästä fiiliksestä ja pikkupaikkamaisesta tunnelmasta. Asukkaitahan täällä onkin tosi vähän, ja elämää tuo lähinnä turistit ja reppureissaajat.  Meidän tulopäivänä käytiin Australian itäisimmässä pisteessä, Byron Bayn majakalla ja bongattiinkin melkein heti delfiiniparvi (!!), josta sain vain ehkä maailman huonoimman kuvan. :( Maisemissakaan ei ollut kyllä valittamista, ja Byronsuunnitelmiin kuuluu vielä käydä tsekkaamassa tuo ranta majakan toiselta puolelta joka näkyy tässä allaolevassa kuvassa, ei huono!

Oli tosi hassua viettää joulu tämmöisessä paikassa bilettävien brittituristien keskellä. Australiassahan joulua vietetään virallisesti vasta 25 päivä, jolloin oikeastaan kaikki on kiinni. Meidän suomijoulu meni sitten melko epätavallisissa tunnelmissa ja jouluateriaan kuului falafelia, salaattia, tsatsikia ja perunoita. Käytiin kans rannalla istuskelemassa ja kuuntelemassa joululauluja, ja olihan se jotenkin ihan täysin absurdi fiilis. Ei vaan tule joulutunnelmaa ilman lunta ja suomalaisia jouluruokia!

Byron ois kyllä ihanteellinen lomailukohde vähän pitemmällekkin pätkälle jos ois vaan surffilauta ja kiva kämppä vuokrattuna, täällä on kivoja ruokapaikkoja ja kahviloita ja toisaalta ajaa vaikka päiväreissulle Gold Coastille jos siltä tuntuu. Täällä on ihan omanlaisensa tunnelma, ja osuttiinkin eilen sattumalta tosi kivaan paikalliseen toritapahtumaan jossa syötiin parasta ruokaa pitkään aikaan kun bongattiin indonesialainen katukeittiö. :-)

Harmi vaan että säät on meidän visiitillä olleet melko huonot, ja meidän tulopäivän lisäksi tähän mennessä on ollut vaan kaksi aurinkoista ja sateetonta päivää. Surffaamaan tekis mieli, mutta katotaan miten käy! Käytettiinkin ne hyvät kelit sitten biitsillä makoiluun ja aallokossa uimiseen. Bongailtiin myös jonkun verran Aussieläimiä - ainakin pari liskoa (yks oikeesti aika iso joka varasti meidän ruuat), rapuja ja mustia kakaduja. Täällä ei näinä oikeasti lämpiminä päivinä paljoa muuhun riitä virtaa kuin rannalla hengailuun, trooppisen ilmaston takia lämpötilat nousee melko tukaliksi. Kaupoissa ei muuten täällä saa edes myydä alle 30 suojakertoimen aurinkorasvaa! Ihan hyvä juttu vaan maailman ihosyöpäkaupungille. 

ps. Enää kaks yötä täällä läävässä! Next up Sydney! 

Masentuneet reissaajat Byronissa

Gold Coastin jälkeen meidän oli tarkoitus ajaa Sydneyyn ja olla siellä sekä joulu että uusivuosi, mutta tehtiinkin melko nopea suunnitelmanmuutos (virhe) ja jäätiin Byron Bayhin, kuuluisaan surffaajien ja reppureissaajien suosikkipaikkaan. Byronin ensivaikutelma oli todella jees - se olikin oikeastaan meidän syy tähän spontaaniin pysähdykseen täällä. Ei ehkä paras idea yrittää löytää 23. joulukuuta majoitusta samasta päivästä alkaen myös joululle ja uudellevuodelle, mutta onnistuttiin ja varattiinkin nykyinen hostelli todella hätäisesti ja koko paikasta mitään tietämättä. (toinen virhe) Liian paljon me tästä ainakin maksettiin, yö kymmenen hengen dormissa (ei enää ikinä) kustantaa 65 australian dollaria eli noin 45 euroa.

Hostelleja buukkailtaessa ollaan yleensä luettu niiden arvostelut tosi tarkkaan, sieltä saa melko realistisen kuvan siitä mitä on odotettavissa, ja ollaankin oltu tähän asti tosi kivoissa paikoissa. Nyt kiireessä ja stressissä ei ehditty, ja sehän kostautui sitten ihan urakalla. Nomads Byron Bay ei ole vain överikallis, vaan myös ilmeisesti täällä reppureissaajien keskuudessa tunnettu melkoisena bilehostellina - josta me ei saatu mitään mainintaa etukäteen. Meidän huoneen kokoonpano oli vaihtelevasti tässä ensimmäisinä neljänä yönä meidän lisäksi 6-8 bilettävää ja päihtyvää miestä, eikä täällä ihan hirveästi ole nukuttu. Dormi jossa me yövytään on myös ehkä likaisin mihin ollaan tällä reissulla törmätty, ja myös hostellin työntekijät päivittelee tätä hajua. (Miksi tämmöisessäkin paikassa on kokolattiamatot??) Ai että. Matkailu avartaa ja silleen.

Byronin ja Sydneyn välillä on kuitenkin reilut 800 kilometriä, yksi kerta kolmentoista tunnin ajan Greyhoundin bussissa taitaa riittää meille. Eniveis, täällä sitä nyt vietetään sitten lopulta yhteensä 8 yötä. Meidän reissupläänit - joiden pieleen meneminen näyttäis olevan tän reissun trendi - muuttui uudenvuoden osalta nyt kolmatta kertaa, ja taidetaankin viettää vuoden vaihtumista näillä näkymin Greyhoundin penkkejä kuluttamalla.

Näissä maisemissa sitä olis tarkoitus viettää vielä neljä yötä. Jee. Viime yönä meidän "takapihalle" ilmestyi random juhlija peittoon kääriytyneenä joka ei kyllä meidän dormissa majoittunut koskaan aikaisemmin ja herätti meidät kaikki. Siellä se sitten nukkui yön ja häipyi toivottavasti lopullisesti aamulla. Onneksi nyt edes suurin osa meidän dormin bilekansasta kirjautui ulos, ja nyt ollaan täällä yhden ruotsalaisen, kahden chileläisen ja yhden brasilialaisen tytön kanssa! Pikkuhiljaa vähän valoisammat tunnelmat siis. :) Nyt tuli myös viisi viikkoa reissausta täyteen, ja meinataan kumpainenkin potea vähän koti-ikävää. Niin pahasti, että jopa mun spotifystä löytyy suomalainen joululaululista ja Rajattomien (!) joululauluja.

Gold Coast ja Surfers Paradise

Hervey Baysta ajeltiin rannikkoa alaspäin kohti Gold Coastia, maailmankuulua biitsikeskittymää ja Australian kuudenneksi isointa kaupunkia. Joku taisi osuvasti luonnehtia kuvailla paikkaa Australian Kanariansaariksi, ja se kyllä melko lailla piti kutinsa. Turisteja, turisteja ja lisää turisteja joka puolella, rykelmä pilvenpiirtäjiä ja täpötäysiä rantoja. Ei ihan meidän suosikkipaikka tähän mennessä siis!

Muutama turisti pakkautu rannalle kuunteleen joululauluja!




Gold Coastilla käännettiinkin suosiolla hetkeksi lomavaihde kunnolla päälle ja syötiin ulkona, käytiin jopa tsekkaamassa Surfers Paradisen yöelämä ja lojuttiin rannalla. Päästiin vihdoin myös surffaamaan, kun mentiin kahden tunnin surffilessonille, ja sitä on kyllä on kyllä pakko päästä tekemään vielä uudestaankin! Meidän onneton toilailu oli kyllä vielä oikeasta surffaamisesta melko kaukana, ja taidettiin koko aikana päästä omin avuin seisomaan laudan päälle huikeat kaksi kertaa. :D Mun tapaturma-alttius on kasvanut tällä reissulla ihan uusiin sfääreihin ja onnistuin telomaan molemmat polvet, ja oltiin kumpikin melko jumissa seuraavana aamuna.

Turisteiltiin ja käytiin melomassa kajakilla pieni jokireitti McIntosh islandin ympäri ja kajakkienvuokraajamies kovasti lupaili että bongattaisiin ainakin rauskuja tai riikinkukkoja mutta missattiin kyllä molemmat. Hienoja maisemia silti!

Gold Coast oli kyllä yks niitä paikkoja jotka on melkein pakko käydä katsomassa, mutta takaisin ei kyllä ole mitään tarvetta päästä. Ihan hieno kokemus tääkin visiitti kuitenkin. :)

Hervey Bay

Torstaina lennettiinkin jo Brisbaneen, about 1700 kilsaa itärannikkoa ylöspäin. Lentojen kanssa pääsi vähän säätämään Sydneyn tornadojen takia, ja peruuntuneen lennon takia meidän lähtö myöhästyi parilla tunnilla. Lähdettiin samantien ajamaan kohti Hervey Bayta, noin 70 000 asukkaan rantakaupunkia, jossa oli tarkoitus viettää seuraavat neljä yötä ennen valumista kohti etelää. 



Hervey Bay jäi mieleen melko uneliaana pikkukaupunkina - lomasesonki ei ollut vielä alkanut ja suurin osa ravintoloista ja muista liikkeistä sulki ovensa päivisin. Kivoja rantoja ja sileää hiekkaa siellä kuitenkin riitti ja säät osui kyllä meidän puolesta kohdilleen.

Vähän jäi hampaankoloon että ei sitten millään saatu onnistumaan reissua Fraser Islandille, mielettömältä vaikuttava saari vain puolen tunnin lauttamatkan päässä. :( Kyseinen saari on muun muassa maailman ainoa paikka jossa sademetsää kasvaa hietikolla, sekä maailman suurin hiekkasaari. Siellä olis päässyt bongailemaan vähän kaikkea kilpikonnista dingoihin ja meinaa vähän harmittaa että ei päästy käymään, mutta kai sitä pitää jotain jättää ens reissuunkin!

Great Ocean road

Vajaa viikko Melbounessa alkoi ekaa kertaa tuntua oikeasti lomalta työleirin sijaan, ja turisteiltiinkin vähän lisää. Selailtiin Yarckissa hostelleja about 10 minuuttia ja tehtiin hätäinen buukkaus the Nunneryyn, todella hämmentävään nunnahostelliin Fitzroyhun. Pienten huonesekoilujen jälkeen kävi lopulta ihan hyvä tuuri, Fitzroy oli todella jees kaupunginosa! Melko nuorekas ja kotoisa, tosi paljon pieniä kuppiloita ja kahviloita. Ja täynnä hipstereitä. Tykättiin kyllä kovasti kumpikin ja palattiinkin vielä sinne syömään meidän lähtöpäivänä. Tähän väliin pakko tunkea meidän loistavat parvekenäkymät La Trobe streetiltä jossa punkattiin kolme yötä ennen lähtöä Melbournesta.



Tiistaina ehdittiin istumaan hetki autossa, kun käytiin ajelemassa Great Ocean roadia, joka oli kyllä kaiken sen istumisen arvoinen! Kuussataa kilsaa,  koaloja ja laumoittain kiinalaisia. Päästiin myös vähän säälittävän mittaiselle sademetsäkierrokselle josta oltiin enemmän kuin mielissään ja taidettiin päihittää jopa ne kuuluisat kiinalaiset turistit meidän valokuvausinnostuksella :D

Koalabongailujen ja pusikoissa kiertelyn jälkeen otettiin suunta kohti Great Ocean roadin ehkä isoimpia nähtävyyksiä, Gibsons steppejä ja 12 apostlesia ja päädyttiin lopulta niiiin mielettömiin maisemiin. Nää on niitä hetkiä kun taas tajuaa mihin me ollaan oikein päädytty, kun melkein kolmenkympin helteessä eteen aukeaa tällaisia näköaloja. Nakataanpas nyt blogiklisee ja annetaan kuvien puhua puolestaan!

Pyykit ja ruukut

Viikon jetlageilun ja Melbourneen totuttelun jälkeen me otettiin suunta Yarckiin, reilun sadan kilsan päähän Melbournesta. Alunperin tarkoitus oli olla wwoofereina (willing workers on organic farms) hevostilalla jopa kuukausi, mutta suunnitelmat muuttui pariinkin otteeseen ja lähdettiinkin sitten jo kahden ja puolen pitkältä tuntuvan viikon jälkeen.

Wwooferkonseptin mukaisesti saatiin siis ruoka ja majoitus noin viiden tunnin päivittäistä työtä vastaan. Tämä vaihtelee paikasta riippuen, meillä töitä oli 7 päivää viikossa. Jo ekoina päivinä huomattiin, että viiden tunnin aikarajasta ei juurikaan pidetty kiinni, ja saatiin olla melkein kellon ympäri valmiudessa tekemään jotain. Annettiin tästä vähän palautetta meidän nk. pomolle, ja saatiin onneksi muutaman tunnin tauko iltapäiviin, joka me fiksuina käytettiin lähes joka kerta päikkäreihin. Jokapäiväinen herätys kello 6:30 (tai 5:00, kiitos kakadut), kuumuus ja raskaat työt imi kyllä meistä melko tehokkaasti kaikki mehut.

Normaalikaavan mukainen työpäivä alkoi siis joka aamu kello 7:00 kanojen ruokinnalla ja kananmunien keräämisellä. Tehokkaana kerättiin myös puoliunessa parina ensimmäisenä aamuna muovinen tekokananmuna, jota sai myös kerran kaivella roskiksesta kun Emma infosi mua sen käyttötarkoituksesta... :D Kanojen jälkeen ruokittiin rehab-hevoset, joita oli kymmenkunta. Kaikki näistä sairastivat eriasteista kaviokuumetta, ja vaativat joka päivä melkoisen määrän työtunteja karsinoiden siivoamisesta magnesiumruiskujen antamiseen ja ruokintaan. Pahin tapaus ei suurinta osaa ajasta seissyt edes omilla jaloillaan, jolloin meidän vastuulla oli potilaan kääntämiseen osallistuminen, haavojen puhdistaminen ja hevosen yleinen puhtaanapito sekä veden tarjoaminen kuutisen kertaa päivässä.

Aamutalli saatiin yleensä valmiiksi kahdeksan maissa, riippuen siitä montako siihen meidän lisäksi osallistui. Sen jälkeen syötiin yleensä vain pikainen aamupala (valkoista paahtoleipää suolatulla voilla) ja paiskittiin hommia kahteentoista-kolmeen, päivästä riippuen. Aamupäivän työt saattoi olla oikeastaan ihan mitä vaan. Oltiin varauduttu oikeisiin farmitöihin - niinkuin alunperin oli puhe - jotka liittyisivät edes jotenkin karjaan tai hevosiin, mutta meille nakitettiin aamupäiviin lähinnä rikkaruohojen nyppimistä, pyykkäystä, piikikkäiden kasvien hakkaamista 50-luvun työvälineillä paahtavassa auringossa keskellä peltoa (mun henk.koht. suosikki) ja myrskyn jälkien siivoamista haravoimalla tai raahaamalla puita paikasta toiseen. Parasta.

Meidän vastuulla pidettiin myös yleensä lounaan valmistamista itselle ja muille.

Iltapäivän parin tunnin tauon jälkeen, yleensä neljän maissa, tehtiin iltatalli, eli periaatteessa samat hommat kuin aamulla. Heinien jakamista, siivoamista, magnesiumia ruiskulla. Kuuden aikaan pikainen suihku ja tekemään illallista. Tehtiin yleensä salaatti ja autettiin ruuanlaitossa tai tehtiin illallinen kokonaan itse, sekä myös kerättiin se pois ja tiskattiin sekä siivottiin keittiö.

Tässä vaiheessa voi jokainen laskea että työtunteja kertyi muutama enemmän kuin mistä alunperin oltiin sovittu, ja perheenäidin yleinen asenne meitä kohtaan oli melko nihkeä. Ei mennyt kauaa kun laskettiin jo päiviä meidän lähtöön, ja lopulta viimeisenä viikonloppuna meni kuppi nurin ja päätettin ottaa lauantain ensimmäinen bussi kohti Melbournea. Nälkäisinä ja surkeina Melbourne ja TimTamit tuntui suunnilleen toiselta kodilta, ja tsiisus että sitä voi olla tyytyväinen random nunnahostellin metelissä! Täällä sitä oleillaan siis ensi keskiviikkoon asti, jolloin otetaan suunnaksi Brisbane. :)

Hengailua ja Brighton Beach

Maanantai ja toka kokonainen päivä Ausseissa! Aletaan olla jo vähän enemmän hereillä, vaikka aamut meinaa olla melko tuskaisia... :D Päästiin kuitenkin jo yhdeltätoista ovesta ulos ja käytiin kiertelemässä keskustaa vähän tutummaksi. Tykätään kyllä kovasti Melbournesta ainakin muutaman päivän perusteella! Keskusta ja esikaupunkialueet - tai ainakin ne mitä on tullut kierreltyä - on tosi puhtaita ja siistejä, ja koko kaupunki vaikuttaa melko nuorekkaalta. Katutaidetta ja -taiteilijoita löytyy vähän joka nurkalta. :-)

Bongattiin meidän kotimetrolinjan varrelta Brighton beach -niminen pysäkki ja päätettiin lähteä tsekkaaamaan lähiranta tänään iltapäivällä. Löytyi paljon simpukoita, ihania rantamökkejä ja lämmintä hiekkaa. Lämpöä riitti ainakin marraskuisesta Suomesta tulleille ihan tarpeeksi, vaikka paikalliset taitavatkin odotella noita lähemmäs kolmenkympin päiviä. :D Ei me uimaan vielä uskaltauduttu, katotaan uudestaan huomenna! Paluumatkalla kierreltiin vielä ohimennen Brightonia, tosi symppiksen oloinen paikka pikkuputiikkeineen.

16 hrs in Beijing

Kahden vuorokauden matkustusaikaan mahtuu kaikenlaista, mutta erikoisimmat ja tavallaan siisteimmät jutut tapahtui Pekingissä. 16 tuntia aikaa, ja maan viisumipolitiikan vuoksi meillä oli mahdollisuus liikkua vapaasti Pekingin alueella ennen jatkolennolle siirtymistä. Muutamista varoitteluista (terveisiä äitille!) huolimatta päätettiin sitten lähtee käymään pikavisiitillä kylmässä keskustassa.

Pari tuntia vierähti kentällä selvittämässä maahantulo- ja tulliviranomaisten kanssa, ja meidät myös ohjailtiin sujuvasti ja kohteliaasti teititellen tullista ja muista jonon ohi. Ennen keskustareissua kerettiin myös ajella vahingossa bussilla läpi kaikki terminaalit, harhailla kentällä ja kiertää taksikuskin kanssa etsimässä ATM:ää. Eihän meillä tietenkään ollut Kiinan renminbejä taskussa, ja meinas pieni paniikki iskeä kun taksikuski alkoi jarruttelemaan keskellä moottoritietä kun näytettiin sille tyhjää lompakkoa. Homma selvisi ja mukava taksikuski lupautui hoitamaan meidät pankkiautomaatille tienvarteen jättämisen sijaan.

Pekingin ensivaikutelma - sekava, sumuinen ja vähän ankea - piti melkolailla pintansa loppuun asti. Taivas oli harmaana saastepilvistä ja rapistuvia kerrostaloja oli etenkin esikaupunkialueella vieri vieressä. Valtavista ihmismassoista huolimatta liikenne oli yllättävän hallittua ja rauhallista. Sekoiltiin suunnistamisen kanssa, eikä löydetty lentokentältä toimivaa ilmaista wifiä - eli ei karttaa. Jostain me saatiin ehkä maailman huonoin kiinankielinen turistikartta, ja lähdettiin suunnistamaan taivaallisen rauhan aukiolle. Tai niin me luultiin. :D Myöhemmin selvisi että se olikin Taivaan temppeli, jossa kyllä riitti turisteilua meille. Eikä paikkaa johon ei onnistuttaisi eksymään - pitihän se vähän käydä harhailemassa niissä loputtomissa puutarhoissa. Puolustaudutaan nyt sillä, että tässä ei nyt puhuta mistään yhdestä temppelistä, vaan muutaman neliökilometrin kokoisesta alueesta. Temppeleitäkin löytyi alueelta siis useampia, ja olihan ne ihan uskomattomia!

Suht nopeasti temppelikierroksen jälkeen rinkat alkoi tuntua selässä ihan mukavasti, joten luovutettiin ja napattiin taksi kentälle - tällä kertaa vähän sulavammin kuin ekalla yrityksellä. Tai taidettiin me herättää yksi nukkuva ja vihainen taksikuski, mutta oli tämä jo huomattavasti parempi taksimatka.

Meillä ei oikeastaan ollut mitään hajua Kiinasta, joten Pekingissä tuli yllätyksenä paikallisten palvelualttius ja ystävällisyys. Länsimainen harha siitä, että lähes kaikkialla tulee englannilla toimeen karisi kyllä melko tehokkaasti heti alkuunsa, mutta asiat selvisi lopulta tavalla tai toisella - vaikka sitten elekieleltä käyttäen. Ei meille tainnut mitään paloa Kiinan matkoille syntyä, mutta mielenkiintoinen ja ihan vaivan arvoinen reissu silti.  

Tuntuu että siitä olis jo ikuisuus, kun nuorina lukiolaisina päätettiin että kun valmistutaan, lähdetään ulkomaille. Se ajatus sitten hautui, eikä siihen sen kummemmin kouluaikoina palattu, matkojen (oikeasta) suunnittelusta puhumattakaan. Lopulta sitten koulut loppui, työt veteli viimeisiään eikä koulupaikkaakaan ollut plakkarissa kun me sitten tajuttiin, että vietettäisiin yhtäaikaa välivuotta. Vanha idea lähteä reissuun kaivettiin naftaliinista, ja kohteeksi valikoitui noin puolen maapallon koluamisen jälkeen Australia.


Toinen pieni ikuisuus sitten me päätettiin ostaa lentoliput, ja täällä sitä nyt ollaan. Perillä. Takana 50 tuntia matkustusta, 50 kiloa matkatavaroita ja kaksi uutta maata. Edessä kolme kuukautta, paljon aussijuttuja (Timtamit check) ja aurinkoa. Kaikki hyvin siis!