Kahden vuorokauden matkustusaikaan mahtuu kaikenlaista, mutta erikoisimmat ja tavallaan siisteimmät jutut tapahtui Pekingissä. 16 tuntia aikaa, ja maan viisumipolitiikan vuoksi meillä oli mahdollisuus liikkua vapaasti Pekingin alueella ennen jatkolennolle siirtymistä. Muutamista varoitteluista (terveisiä äitille!) huolimatta päätettiin sitten lähtee käymään pikavisiitillä kylmässä keskustassa.
Pari tuntia vierähti kentällä selvittämässä maahantulo- ja tulliviranomaisten kanssa, ja meidät myös ohjailtiin sujuvasti ja kohteliaasti teititellen tullista ja muista jonon ohi. Ennen keskustareissua kerettiin myös ajella vahingossa bussilla läpi kaikki terminaalit, harhailla kentällä ja kiertää taksikuskin kanssa etsimässä ATM:ää. Eihän meillä tietenkään ollut Kiinan renminbejä taskussa, ja meinas pieni paniikki iskeä kun taksikuski alkoi jarruttelemaan keskellä moottoritietä kun näytettiin sille tyhjää lompakkoa. Homma selvisi ja mukava taksikuski lupautui hoitamaan meidät pankkiautomaatille tienvarteen jättämisen sijaan.
Pekingin ensivaikutelma - sekava, sumuinen ja vähän ankea - piti melkolailla pintansa loppuun asti. Taivas oli harmaana saastepilvistä ja rapistuvia kerrostaloja oli etenkin esikaupunkialueella vieri vieressä. Valtavista ihmismassoista huolimatta liikenne oli yllättävän hallittua ja rauhallista. Sekoiltiin suunnistamisen kanssa, eikä löydetty lentokentältä toimivaa ilmaista wifiä - eli ei karttaa. Jostain me saatiin ehkä maailman huonoin kiinankielinen turistikartta, ja lähdettiin suunnistamaan taivaallisen rauhan aukiolle. Tai niin me luultiin. :D Myöhemmin selvisi että se olikin Taivaan temppeli, jossa kyllä riitti turisteilua meille. Eikä paikkaa johon ei onnistuttaisi eksymään - pitihän se vähän käydä harhailemassa niissä loputtomissa puutarhoissa. Puolustaudutaan nyt sillä, että tässä ei nyt puhuta mistään yhdestä temppelistä, vaan muutaman neliökilometrin kokoisesta alueesta. Temppeleitäkin löytyi alueelta siis useampia, ja olihan ne ihan uskomattomia!
Suht nopeasti temppelikierroksen jälkeen rinkat alkoi tuntua selässä ihan mukavasti, joten luovutettiin ja napattiin taksi kentälle - tällä kertaa vähän sulavammin kuin ekalla yrityksellä. Tai taidettiin me herättää yksi nukkuva ja vihainen taksikuski, mutta oli tämä jo huomattavasti parempi taksimatka.
Meillä ei oikeastaan ollut mitään hajua Kiinasta, joten Pekingissä tuli yllätyksenä paikallisten palvelualttius ja ystävällisyys. Länsimainen harha siitä, että lähes kaikkialla tulee englannilla toimeen karisi kyllä melko tehokkaasti heti alkuunsa, mutta asiat selvisi lopulta tavalla tai toisella - vaikka sitten elekieleltä käyttäen. Ei meille tainnut mitään paloa Kiinan matkoille syntyä, mutta mielenkiintoinen ja ihan vaivan arvoinen reissu silti.
